EN / SVE

TEKNIIKAN ALAN KORKEAKOULUTUKSEN ON VASTATTAVA LUONNON HÄTÄHUUTOON

insinöörien ilmastorintaman koulutuspoliittinen manifesti

Ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristökriisien eteneminen määrittelevät nuoren sukupolven elämää enemmän kuin mitkään muut ilmiöt. Seuraavina vuosikymmeninä suuri määrä ihmisiä joutuu jättämään kotinsa ilmastopakolaisina ja kohtaamme sään ääri-ilmiöt, katovuodet ja puhtaan veden saatavuusongelmat. Ekologiset ongelmat tulevat ravistelemaan koko maailmaamme.

Eksistentiaalisen uhan mittakaavan saavuttaneet ympäristökysymykset käsitellään tekniikan alan koulutuksessa edelleen lähinnä reunahuomioina. Tämän on muututtava, sillä ihminen on osa luontoa ja riippuvainen siitä. Jos hyönteiskantojen romahdus jatkuu, romahtaa myös ihmisten ruoantuotanto. Jos merten happamoituminen jatkuu, loppuu kalastus. Emme voi jatkaa luonnon tuhoamista ja olettaa, ettemme itse tuhoutuisi samassa. Jos ympäristökriisejä ei ratkaista, menettävät kaikki muut kysymykset merkityksensä.

Myös tekniikan alan on vastattava luonnon hätähuutoon. Ekologiset näkökulmat on sisällytettävä kaikkeen alan korkeakouluopetukseen. Samalla pitää lisätä monitieteellistä yhteistyötä ja on kuunneltava muiden alojen asiantuntijoita, esimerkiksi ihmistieteiden osaajia. Insinöörien on opittava hahmottamaan erilaisia maailmankuvia ja ajattelemaan kriittisesti, koska yksin emme ratkaise ekologisia ongelmia.

Insinöörien pitää ymmärtää maailmaa, jossa tekniikkaa sovelletaan. Onkin ehdottoman tärkeää avartaa käsitystä insinöörin vastuusta. Vastuu on kannettava paitsi suunnitelluista teknisistä ratkaisuista, myös ratkaisujen soveltamisen seurauksista. Teknologian kehitys on osasyy nykyiseen luonnon hätähuutoon. Meillä ei ole varaa siihen, että uudella teknologialla kaivetaan ekologista kuoppaa entistä syvemmäksi.

ME VAADIMME

Suomessa korkeakoulut ovat erittäin arvostettuja instituutioita – ja hyvästä syystä. Suomi on kansainvälisesti tunnettu korkeasta osaamisesta, josta merkittävä osa hankitaan formaaleissa opinnoissa. Arvostus on kuitenkin ansaittava aina uudestaan. Suomen korkeakoulut ovat onnistuneet auttamaan yhteiskuntaa uudistumaan niin opetuksen kuin tutkimuksen kautta. Tästä huolimatta korkeakoulut eivät ole vielä onnistuneet vastaamaan käynnissä olevan ekologisen kriisin vaatimuksiin, vaan koulutuksessa ei vieläkään huomioida inhimillisen toiminnan ekologisia reunaehtoja. Emme vaadi seuraavia muutoksia vaatimisen ilosta, vaan auttaaksemme korjaamaan puutteet ja tukeaksemme korkeakoulujen siirtymää kestävälle pohjalle.

  1. 1

    KESTÄVÄÄ OSAAMISTA INSINÖÖREILLE

    Tekniikan alan korkeakoulututkintojen osaamistavoitteisiin on kautta linjan asetettava osaaminen kestävän maailman rakentamiseen kattaen ainakin, mutta ei rajoittuen seuraaviin teemoihin:

    ⚬  ilmastonmuutos, luontokato ja luonnonvarojen ylikulutus;

    ⚬  sosiaalinen kestävyys, ihmisoikeudet ja ihmisarvoinen elämä; sekä

    ⚬  historia ja filosofia, erityisesti tekniikan etiikan näkökulmasta.

    Tekniikan alan korkeakouluopintojen on valmistettava opiskelijoita sietämään epävarmuutta, epätäydellisyyttä ja kompromisseja. Nykymuotoinen insinöörikoulutus käsittelee maailmaa mustavalkoisesti: luonnontieteiden mukaisesti asiat ovat joko oikein tai väärin. Ymmärrys erilaisten ratkaisujen vaikutuksista täytyy välittyä nykyistä paremmin.

  2. 2

    TEHDÄÄN OPISKELIJOISTA KIERTOTALOUDEN OSAAJIA

    Insinöörikoulutuksessa on perinteisesti ollut vahva teknis-taloudellinen ulottuvuus. Lineaariseen talouteen pohjautuva tarkastelu on nopeasti vanhenevaa osaamista yhteiskunnan siirtyessä kiertotalouteen. Kiertotalous on kokonaisvaltaisesti ajattelutapojen muutoksia vaativa uusi talousjärjestelmä. Se on nykyjärjestelmää monimutkaisempi, ja sen sisäistäminen vaatii huomattavasti aikaa. Opiskelu on otollisinta aikaa hauduttaa uusia ajatusmalleja.

    Kiertotalousosaaminen tulee korostumaan entisestään koronan repimän yhteiskunnan jälkeisessä ajassa. Raaka-aineiden saatavuus on nykyisessä järjestelmässä heikkenemässä. Tuotannon kriisiytyminen on vältettävissä siirtymällä kiertotalouteen, jossa materiaalien suljettu kierto on järjestetty mahdollisimman pitkälle. Samalla kiertotalous vahvistaa yhteiskunnan kestävyyttä niitä shokkeja vastaan, joita esimerkiksi ilmastonmuutoksen tuomat säänvaihtelut, pandemiat tai globaalit talouskriisit voivat aiheuttaa. Kiertotalouden mittakaavaa korkeampi kompleksisuus korostaa tekniikan alan roolia entisestään: emme saa otettua kiertotaloutta käyttöömme ilman digitalisaation tukea, kuten tekoälyavusteista suunnittelua ja alustoja kiertotalouden markkinoille.

    Suositeltuja viitekehyksiä aiheen käsittelyyn: kiertotalouden arvoketjut, digitalisaation rooli kiertotaloudessa, Circular Design Guide

  3. 3

    INSINÖÖRIN OMA ROOLI YHTEISKUNNAN RAKENTAJANA

    Suomen hallituksen kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden lisäksi Euroopan unioni on tehnyt onnistuneita valintoja painottaessaan kestävää kehitystä maanosan keskeisenä strategiana. EU:n tavoitteet erityisesti kiertotaloudessa ja hiilineutraaliudessa ovat maailmanlaajuisesti vertaansa vailla. Valinnat yhteisen maanosamme kehityksen suhteen on jo tehty. Korkeakoulusektorin tulee tukea tätä kehityssuuntaa koulutuksen avulla, sillä se on vaikuttamisen kanavista merkittävin.

    Vaatimuksillamme on aiemmin esitettyjen perusteiden lisäksi vankka taloudellinen perusta. Herkän ympäristöekosysteemin oireillessa yhä pahemmin ilmastokriisin seurauksena on ilmeistä, että ennen pitkää jokainen valtio tavoittelee kestävyyttä. Edelläkävijyys ja johtajuus kestävissä teknologiaratkaisuissa palvelee myös taloudellisia tavoitteita. Tästä on vahva yksimielisyys niin poliittisten puolueiden, ammattiliittojen kuin elinkeinoelämänkin keskuudessa.

    Suositellut viitekehykset: EU Green Deal, EU Circular Economy Strategy, Marinin hallitusohjelma, Akavan ilmasto-ohjelma, EK:n ilmastolinjaukset

  4. 4

    MONITIETEELLINEN YHTEISTYÖ ON KESTÄVIEN RATKAISUJEN EDELLYTYS

    Ihmiskunta on ajanut itsensä ja elinympäristönsä nykyisiin ympäristökriiseihin teknologian avulla, ja samaan aikaan kriisien ratkaisut nojaavat vahvasti teknologiaan. Meillä ei ole enää varaa tehdä samanlaisia lyhytnäköisiä teknologiavalintoja kuin tähän mennessä. Insinöörikoulutuksen tuleekin valmistaa opiskelijoita arvioimaan teknologiaratkaisuja laajassa monialaisessa yhteistyössä, jotta voidaan varmistaa taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden yhtäaikainen toteutuminen. 

    Tervehdimme insinöörin vahvaa ammattiylpeyttä ilolla, mutta emme voi aliarvioida muita tieteenaloja. Alojen välinen yhteistyö on optimaalisten ja kestävien ratkaisujen löytymisen edellytys, ja siksi insinöörien pitäisi opiskella monitieteisessä yhteistyössä, missä analysoidaan ja ratkaistaan monimutkaisia ongelmia. Myös tutkimus- ja opetushenkilöstön tulee lisätä poikkitieteellistä yhteistyötä opetus- ja tutkimustoiminnassa, johon yliopistojen sisäisessä rahanjakomallissa tulee kannustaa.

    Myös tekniikan alan sisäinen monimuotoisuus kaipaa kohennusta laaja-alaisempien näkökulmien varmistamiseksi. Tarvitsemme opiskelijoita mahdollisimman monimuotoisista taustoista ja erilaisilla arvopohjilla. Samalla tekniikan alan opiskelukulttuurin pitää mahdollistaa osallistuminen ja yhteenkuuluvuus kaikille. Tämä vaatii toimia niin korkeakouluilta kuin opiskelijayhteisöiltä.

    Suositeltuja viitekehyksiä aiheen käsittelyyn: YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, kompleksisuusteoria, Cynefin, Double-loop learning

  5. 5

    OPETTAJIEN TÄYDENNYSKOULUTUS

    Tiedämme, ettei tekniikan alan opettajakunta ole nykytilanteessa täysin valmis esittämiimme muutoksiin: jos opetushenkilökunta olisi jo sisäistänyt ympäristökriisien vaatiman huomion, aiheet näkyisivät jo nykyopintojen sisällöissä. Opettajia on täydennyskoulutettava vaadittuun osaamiseen. Optimaalista on jokaisen korkeakoulun omiin tarpeisiin räätälöity täydennyskoulutus, mutta niukat resurssit tiedostaen tämä manifesti on rakennettu tukemaan myös opettajien itseopiskelua esiintuotujen viitekehysten ja sisältöjen kautta. Ensisijainen tavoitteemme on kuitenkin kestävän opetuksen parempi resursointi.

    Kotimaiset verkkokurssit itseopiskeluun: Sitran kiertotalous- ja kestävyysopinnot (esim. ilmasto.nyt, kiertotalous.nyt, leadership for sustainable change), Climate Universityn tarjonta

    Ulkomaisia verkkokursseja löytyy esimerkiksi palveluista edX, coursera ja Udemy

    Suositeltuja viitekehyksiä aiheen käsittelyyn: Planetary Boundaries, Doughnut Economics, YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, Index of Sustainable Economic Welfare ISEW, Genuine Progress Indicator GPI, UNEP Environmental and Social Sustainability Framework

  6. 6

    KORKEAKOULUJEN KESTÄVYYSPUHE KONKRETIAKSI

    Juhlapuheita kuunnellessa saa helposti kuvan, että korkeakoulut tekisivät systemaattisesti töitä kestävän kehityksen eteen jo nykyhetkellä. Korkeakoulujen strategiasta löytyvät kestävyyspainotukset eivät kuitenkaan aina näy kampusten arjessa. Kaikkien korkeakoulujen pitääkin ottaa kestävyyshaasteet aidoksi painopisteeksi.

    Tekniikan alan yritysyhteistyö on vahvaa myös opetuksessa, mutta suhtautuminen yrityskumppaneihin on erittäin kritiikitöntä. On arvokasta, että opintosisältöjä konkretisoidaan yrityselämän esimerkeillä, mutta niiden vastapainoksi pitää kuunnella kansalaisyhteiskuntaa, kuten ympäristöjärjestöjä. Aihetta eri näkökulmista lähestyvät organisaatiot varmistavat tasapuolisemman käsittelyn ja kattavamman kokonaiskuvan muodostumisen.

HALUAMME TUKEA KORKEAKOULUJA MUUTOKSESSA

Tällä manifestilla vetoamme tekniikan alan korkeakouluttajia tekemään välttämättömät ja väistämättömät uudistukset. Yhteiskuntamme ottaa askeleita kohti kestävää kehitystä – myös tekniikan alan korkeakoulutus ennemmin tai myöhemmin. Meillä ei ole enää aikaa odottaa, että muutos tapahtuu joskus, sillä kriisi on jo todellinen. Sen vuoksi haluamme omalla avauksellamme kirittää toimijoita.

Manifestimme on kutsu jatkuvaan dialogiin. Tiedämme, että korkeakoulut ovat niukasti resursoituja ja paineita on eri suunnista. Emme aio jättää korkeakouluja tämän työn kanssa yksin, vaan olemme valmiita tukemaan korkeakouluja muutoksessa. Yhteistyöllä onnistumme!

Ystävällisesti,

Insinöörien ilmastorintama

ALLEKIRJOITTAJAT

ORGANISAATIOT

Karelia-ammattikorkeakoulu

Tekniikan akateemiset TEK

Insinööriliitto

Suomen ylioppilaskuntien liitto ry (SYL)

Viite - Tieteen ja teknologian vihreät

Eksergia.fi - Avoin verkkokoulu energiatehokkaasta rakentamisesta

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta

Centria-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta COPSA

Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta HAMKO

Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta POKA

Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta

Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta METKA

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY)

Tampereen ylioppilaskunta TREY

Turun yliopiston ylioppilaskunta

Vaasan yliopiston ylioppilaskunta

Lappeenrannan Insinööriopiskelijat LapIO ry

Aalto-yliopiston Arkkitehtikilta ry

Aalto-yliopiston Sähköinsinöörikilta ry

Automaatio- ja systeemitekniikan kilta ry

Bioteekkarikilta Bioner ry

Fyysikkokilta ry

Informaatioverkostojen kilta Athene ry

Inkubio ry

Koneenrakentajakilta ry

Materiaali-insinöörikilta ry

Nucleus ry

Rakennusinsinöörikilta ry

Sähkökilta ry (Skilta)

Teekkarikomissioyhdistys ry

Teknis-luonnontieteellinen kilta Hiukkanen ry

Teknologföreningen

Tampereen TietoTeekkarikilta ry

Tutti ry

Ympäristöteekkarikilta ry (YKI)

Edustajistoryhmä Vihreämpi Aalto

HENKILÖKOHTAISET ALLEKIRJOITUKSET

Satu Hassi, TkL, kansanedustaja (vihr)

Risto Linturi, DI, tulevaisuudentutkija

Reijo Karhinen, työelämäprofessori, vuorineuvos

Peter Lund, professori, Aalto-yliopisto, Suomen ilmastopaneelin jäsen

Lassi Linnanen, professori, LUT-yliopisto, Suomen kestävyyspaneelin jäsen

Atte Harjanne, DI, kansanedustaja (vihr)

Merja Strengell, DI

Hannele Pokka, OTT, ympäristövastuun työelämäprofessori, Helsingin yliopisto

Janne M. Korhonen, DI, tutkijatohtori, LUT ja Turun kauppakorkeakoulu

Vesa Silfver, DI, toimitusjohtaja

Pia Björkbacka, SAK, VNK:n kestävän kehityksen neuvottelukunnan jäsen

Mariko Landström, DI, asiantuntija, Sitra

Jenni Pitko, arkkitehti, kansanedustaja, Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja (vihr)

Mari-Leena Talvitie, DI, kansanedustaja (kok), Tekniikan Akateemiset TEKin hallituksen puheenjohtaja

Markku Markkula, Vice-President, European Committee of the Regions

Aino-Kaisa Manninen, DI, opiskelija

Jaakko Stenhäll, DI, apulaispormestari, Tampereen kaupunki

Maria Kultanen, DI

Paavo Kosonen, TkL, KTM, kehityspäällikkö, Turun yliopisto

Tero Kauppinen, DI

Jarmo Heimo, arkkitehti

Janne Ollenberg, ME, IoT tiimin vetäjä, Suomen partiolaiset ry, ICT arkkitehti

Sanna-Liisa Sihto-Nissilä, DI, FT, tutkijatohtori, Aalto-yliopisto, Climate.now-opettaja

Heikki Sorasahi, DI, erityisasiantuntija, Ympäristöministeriö

Emma Sairanen, Nuorten Ilmastodelegaatti, Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry

Jari Hämäläinen, professori, LUT-yliopisto

Aino Tuominen, DI

Leila Kurki, VTL, STTK, Kestävän kehityksen toimikunta jäsen

Ella Lahtinen, DI, hallituksen jäsen ja kiertotalousryhmän puheenjohtaja, RIL

Saara Hyrkkö, DI, kansanedustaja (vihr), vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Tuuli Miinalainen, DI, väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto
Peppi Seppälä, Vihreiden nuorten hallituksen jäsen, Aalto-yliopisto
Arto Kyyhkynen, Laivanrakennusinsinööri
Hasse Nylund, DI, yliopisto-opettaja
John Millar, D.Sc., university lecturer, Aalto-yliopisto
Jari Lampinen, Insinööri (AMK)

Veli-Matti Vuori, DI, Senior Adviser, RoboRollo Oy

Mika Järvinen, D.Sc. (Tech.), Associate Professor (Tenured), Aalto University

Hanna Paulomäki, maajohtaja, Greenpeace Suomi

Ulla Aresvuo, Bio- ja elintarviketekniikan insinööri

Aki Suokko, FT, yliopettaja, Centria-ammattikorkeakoulu

Tuomas Riski, DI, KTM, toimitusjohtaja, Norsepower Oy

HALUATKO ALLEKIRJOITTAJAKSI?

Kutsumme tekniikan alan organisaatiot ja vaikuttajat mukaan julistukseen! Jos haluat allekirjoittaa manifestin organisaationa tai henkilökohtaisesti, otathan yhteyttä jussi-pekka.teini(at)tek.fi tai muihin Insinöörien ilmastorintaman tekijöihin. Kerrothan viestissä nimesi sekä tittelin, jolla allekirjoitat. Yltä voit katsoa aiempien allekirjoittajien tapoja.