09/03/2021

0 Kommenttia

Ilmastotoimia tulee tehdä vaikkei olisi täydellinen

Insinöörien ilmastorintama haluaa tukea insinöörejä matkalla kohti parempaa huomista jokaisella elämän osa-alueella. Teksti on osa blogisarjaa, jossa paneudutaan insinöörien mahdollisuuksiin vaikuttaa ilmastonmuutokseen osana yhteiskuntaa. Tässä tekstissä kannustamme jokaista aloittamaan pienin askelin kohti kestävämpää elämää.

“En kierrätä biojätettä, ei kannata kun kuitenkin ajan autolla työmatkat.”

En voi pyöräillä joka päivä töihin, joten en pyöräile ikinä töihin.

Tällaisiin ajatusmalleihin törmää usein sellaisten kohdalla, jotka kyllä ymmärtävät ilmastokriisin kiireellisyyden, mutta ilmastomyönteisten toimenpiteiden tuominen omaan elämään takkuaa. Lausahdukset ovat sukua whataboutismille eli vastuun vierittämiselle eteenpäin, sillä aina löytyy suurempi paha mihin pitäisi puuttua ensin – “ei Suomessa kannata tehdä ilmastotoimia, kyllä se on Kiina jonka pitää vähentää päästöjä”. Totuus lienee, että päästöjä on vähennettävä kaikkialla, ja jokaista meistä tarvitaan. Vuonna 2019 suomalaisen hiilijalanjälki oli 7,8 tonnia hiilidioksidia per asukas, kun intialaisen päästöt olivat 1,9 tonnia hiilidioksidia per asukas. Vuonna 2019 Suomeen tuotiin noin 60 miljoonaa tonnia tavaraa, ja tämän ympäristövaikutuksia ei oteta huomioon suomalaisten hiilijalanjälkeen, vaan näiden tuotannon ympäristövaikutukset sisältyvät valmistusmaan ympäristövaikutuksiin. Ei ole insinöörimäistä päästää itseään näin helpolla ja sivuuttaa omaa ilmeistä osaansa systeemisessä muutoksessa.

Insinöörinä saatamme ymmärtää eri ilmastotoimien suuruusluokista sen verran, että ajattelemme biojätteen kierrättämisen turhaksi, kun sen positiivinen vaikutus olisi vain prosentteja tai promilleja koko vuoden autoilusta aiheutuvista päästöistä. Samalla kuitenkin unohdamme, että ilmastokriisin lisäksi meillä on muitakin merkittäviä ympäristöongelmia kuten biodiversiteettikriisi tai resurssien ylikulutus, joiden silmissä biojätteen lajitteleminen onkin jo merkittävämpi teko. Ympäristötekojen, kuten muidenkin elämäntapamuutosten kanssa tärkeintä on lähteä liikkeelle pienistä muutoksista. Rutiinien muuttaminen on yllättävän kuluttavaa. Mielemme haluaa vastustaa muutosta luontaisesti, ja toistamme vanhoja huonoja tapoja koska niin on tehty aina ennenkin. Kun biojätteen kierrättämisestä muodostuu tapa, se ei enää kuluta aivojen kaistatilaa.

Insinööreinä haluamme tehdä faktoihin perustuvia, takuuvarmasti oikeansuuntaisia ja vaikuttavia toimenpiteitä ilmastokriisin hillitsemiseksi. Monista mahdollisista kriisin ratkaisuista kuulee kuitenkin puhuttavan sekä puolesta että vastaan, ja välillä poliittisessa keskustelussa tuntuu, että se joka huutaa kovimpaan ääneen, saa agendansa läpi. Ei ole perusteltua olettaa, että jokainen ymmärtäisi ilmastomallinnuksesta tai elinkaarilaskennasta niin paljon, että osaisi tehdä niiden perusteella autokaupoilla tulevaisuuskestäviä valintoja. Tämä saattaa estää insinööriä tekemästä mitään ympäristön hyväksi, kun kokee ettei ymmärrä aiheesta tarpeeksi. Siksi onkin osattava olla itselleen armollinen, ja hyväksyä että itsellä ei ole kaikki faktat hallussa näinkin kompleksisessa ja ristiinkytkeytyneessä asiasta kuin ilmastokriisistä.

Tällä vuosikymmenellä tehdään päätöksiä, jotka määrittävät tulevien sukupolvien elinolosuhteet. YK:n tuoreen raportin mukaan ihmisten aiheuttamia CO2 päästöjä tulisi vähentää 45 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2010 tasosta pysyäksemme alle 1,5 asteen lämpenemisessä. Tämänhetkiset toimet ja suunnitelmat vähentävät raportin mukaan CO2 päästöjä alle prosentin vuoteen 2030 mennessä vuoden 2010 tasosta. Raportti huomioi 75 valtiota jotka kattavat noin 30 globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Kahden asteen tavoitteessa pysymiseenkin vaadittaisiin 25 prosentin vähenemä vuoteen 2030 mennessä. Valtioiden suunnitelmista puuttuu kunnianhimoa ilmastokriisin pysäyttämiseksi.

Kuvitellaan että jokaiselle suomalaiselle asetettaisiin henkilökohtainen päästöraja 1 hiilidioksiditonni per vuosi, joka olisi suunnilleen Pariisin ilmastosopimuksen mukainen päästötaso. Suomessa päästettiin kasvihuonekaasuja 2019 noin 53 milj. t CO2-ekv., eli 47 milj. t CO2-ekv. liikaa väkilukuun nähden. Oletetaan EU:n päästökaupan päästöoikeuden hinnan kasvavan 2030 mennessä 40 euroon per hiilidioksiditonni (= oletetaan tämä päästövähennyksen hinnaksi), ja että kaikki kasvihuonekaasupäästöt olisivat päästökaupan piirissä. Tällöin kustannuksia päästövähennyksistä tulisi Suomelle noin kaksi miljardia euroa, joka tarkoittaisi noin euron päivässä per suomalainen yhden vuoden ajan. Jos nettonielut otetaan huomioon, hinta olisi 0,60€ per päivä per suomalainen vuodessa nykyisellä päästötasolla. Kustannukset päästövähennyksistä ovat yllättävän pieniä.

Toimenpiteitä on tehtävä, vaikka tiede ei vielä osaisi antaa kaikkeen tyhjentäviä vastauksia tai ei itse olisi ehtinyt perehtyä syväluotaavasti aiheeseen. Esimerkiksi ilmastoasiantuntijat näkevät sähköauton välttämättömänä työkaluna päästöttömään liikenteeseen, joten voit luottaa heidän sanaansa ja ostaa seuraavaksi autoksesi sähköauton. Varmin tapa onnistua omien ympäristövaikutusten pienentämisessä on kuunnella aiheeseen syvällisesti perehtyneitä asiantuntijoita. Suomessa luotettavaa tietoa tehokkaista toimenpiteistä ovat tuottaneet esimerkiksi Suomen ilmastopaneeli ja Sitra. Ilmastotekoja voimme tehdä kotona, työpaikalla ja vaikuttamalla ympäröivään yhteiskuntaan esimerkiksi ostopäätösten, somevaikuttamisen ja äänestämisen kautta. Myöskään täydellisyyteen pyrkiminen ei liene kannattava lähestymistapa. Pieniä tavoitteita asettamalla ja varmistamalla onnistumisen kokemukset aivomme palkkiojärjestelmät saavat vahvistusta jatkaa samaan malliin. Jos tavoite olisi ollut täydellisyys eikä sinne asti pääse, tulee pettyneeksi vaikka olisi ottanut monta oikeansuuntaista askelta.

Kotitalouksien kulutusperusteisten päästöjen jakautuminen. Kuva: Suomen ilmastopaneeli, Tiivistelmä Kuluttajanäkökulma ilmastopolitiikkaan -hankkeen loppuraportista (04/2020)

Insinöörimäisesti ilmastotekoja voisi alkaa toteuttaa suurimmista vaikutuksista pienempiin edeten, ja aloittaa tarkastelu omista ilmastopäästöistä. Ota tavoitteeksi vaikkapa yhden isomman ilmastoteon tekeminen vuodessa, keskittyen aina johonkin neljästä suomalaisten suurimmista päästökategorioista: asuminen, liikkuminen, ruoka ja kulutus. Neljässä vuodessa olet käynyt kategoriat läpi, ja voit aloittaa kierroksen alusta. Jokaisesta kategoriasta löytynee jokin ilmastoteko, jota voi omien resurssien puitteissa alkaa toteuttaa. Esimerkiksi Sitran elämäntapatestillä tai Spark Sustainabilityn laskurilla voit kokeilla mitkä elämäntapasi aiheuttavat suurimman hiilijalanjäljen ja missä on suurin vähennyspotentiaali. Ja jotta toimenpiteilläsi olisi mahdollisimman suuri vaikutus, kerro ilmastoteoistasi lähipiirillesi saadaksemme positiivisten ympäristötekojen lumipalloefektin todella käyntiin. Kynnys ilmastomyönteisten toimenpiteiden tekemiseen madaltuu kun ympäröivät ihmiset tekevät niitä myös.

Kaisa Järvinen

Olen vastavalmistunut ympäristötekniikan DI, ja pyrin esimerkilläni kannustamaan muitakin insinöörimäisiin ilmastotekoihin.


Tags


Muita blogikirjoituksia

Osallistu keskusteluun!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista. Pakolliset kentät on merkattu tähdellä. *

{"email":"Sähköposti virheellinen","url":"Verkkosivun osoite on virheellinen","required":"Pakollinen tieto puuttuu"}

Liity Ilmastorintaman Facebook-ryhmään!