Aiemmissa työpaikalla vaikuttamisen blogiteksteissämme olemme käsitelleet organisaation olemassaolon oikeutusta ilmastokriisin aikana ja pohtineet, miten laskea organisaation ympäristövaikutukset kokonaisvaltaisesti huomioiden sekä oman operatiivisen toiminnan että vaikutukset arvoketjussa toimittajien ja asiakkaiden osalta. Nyt meillä on siis käsitys siitä, mistä oman organisaatiomme päästöt syntyvät, ja voimme alkaa etsiä keinoja niiden vähentämiseksi.
Keskity olennaiseen: suurimmat päästövähennykset saadaan suurimmista päästölähteistä
Kokonaisvaltaisen ympäristövaikutusten arvioinnin merkittävin hyöty on se, että organisaatio saa kokonaiskuvan aiheuttamistaan päästöistä. Siellä missä päästöjä syntyy eniten, on myös helpointa saada aikaan suurimmat vähennykset sen sijaan, että napsittaisiin pois ilmeisiä, mutta vaikutukseltaan lähes merkityksettömiä päästöjä. Esimerkiksi jos arviointi osoittaa, että pienen asiantuntijaorganisaation suurimmat päästöt syntyvät siitä toiminnasta, minkä organisaatio mahdollistaa suurille asiakkailleen (downstream), on olennaista keskittyä pohtimaan keinoja, joilla vähentää näitä päästöjä sen sijaan, että keskittyy liikaa oman toimiston lämmitykseen ja sähkönkulutukseen. Onko esimerkiksi syytä tehdä linjaus, että organisaatio ei enää auta suuria öljy-yhtiöitä tehostamaan toimintaansa, jos selvä vaikutus on se, että öljyn kulutus lisääntyy tarjottujen palvelujen seurauksena?
Päästöjen välttäminen on aina ensisijainen keino
Organisaation ilmastovaikutusten tehokas vähentäminen tapahtuu kolmiportaista hierarkiaa noudattaen: vältä, vähennä, kompensoi. Tie kohti hiilineutraaliutta tapahtuu käymällä läpi havaitut päästölähteet ja pohtimalla, voiko niitä ensisijaisesti välttää kokonaan. Jos se ei ole mahdollista, tulee keksiä keinoja vähentää päästöjä ja viimesijaisena vaihtoehtona välttämättömät päästöt kompensoidaan. Kompensoinnilla tarkoitetaan päästövaikutusten “neutralointia” tekemällä hiilen sitomista tai päästövähennyksiä jossakin muualla, sillä ilmakehän kannalta ei ole merkityksellistä, missä päästövähennys syntyy.
Tarkastelen seuraavaksi päästövähennysten hierarkiaa elintarviketeollisuuden esimerkkien kautta vertailemalla kolmea eri yritystä, joista kukin tekee toimenpiteitä ensisijaisesti yhdellä hierarkiatasolla. On kiistämätön fakta, että eläinperäisiin tuotteisiin keskittyvä ruokavalio aiheuttaa moninkertaisesti päästöjä kasviperäiseen ruokavalioon verrattuna siitä syystä, että eläinten rehuna käytettävä kasviperäinen ravinto voitaisiin paljon tehokkaammin hyödyntää suoraan ihmisten ravintona. Olennainen osa ilmastokriisin ratkaisua on siis ruokavaliomme muuttaminen enemmän kasvipohjaiseksi.
Systeemisen muutoksen aikaansaamiseksi on olennaista löytää ensisijaisesti keinoja välttää päästöjä kokonaan. Ruotsalainen kaurapohjaisten tuotteiden valmistaja Oatly toimii tässä hierarkian ensimmäisellä tasolla pyrkimällä korvaamaan eläinperäiset tuotteet täysin kasvipohjaisilla, jolloin eläintuotannon päästöt vältetään kokonaan, eikä niitä täten tarvitse vähentää tai kompensoida. Toki kaurapohjaisista tuotteista syntyy päästöjä, mutta niiden määrä on vähäinen eläinperäiseen tuotantoon verrattuna.
Suomalainen Valio on linjannut, että sen tuottaman maidon hiilijalanjälki on nolla vuoteen 2035 mennessä, ja tämä tapahtuu maidontuotannon päästöjä vähentämällä. Vähentämisen ensisijaisina keinoina Valio listaa hiilidioksidin sitomisen nurmipeltoihin, biokaasun tekemisen lannasta ja turvepeltojen päästöjen vähentämisen.
Kolmas esimerkki on niin ikään suomalainen Juustoportti, joka väittää tuottavansa hiilineutraalia maitoa jo nyt. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että hiilineutraalius on saavutettu hyvittämällä eli kompensoimalla maidontuotannon päästöt sitomalla hiiltä sertifioiduissa projekteissa Afrikassa.
Kompensointi tulee säästää päästöille, joita ei voida muilla keinoin välttää tai vähentää
Mitä eroa kolmella edellä kuvatulla esimerkillä sitten on, jos lopputuloksena on hiilineutraalia tai lähes päästötöntä juomaa ruokapöytään? Aloitetaan kompensoinnista. Ilmastokriisin hillitseminen vaatii radikaalia päästöjen vähentämistä kaikilla elämän aloilla, joten päästöjen välttäminen ja vähentäminen on aina ensisijaista ja välttämätöntä. Kompensoinnin tulisi olla viimesijainen vaihtoehto, kun kaikki muut voitavat päästövähennykset on ensin tehty. Ei ole mahdollista, että kaikki maailman päästöt kompensoitaisiin jossakin muualla, koska esimerkiksi metsitykseen tai geologisiin varastoihin on rajallinen kapasiteetti. Loogisesti on siis perusteltua jättää kompensointi niille päästöille, joita ei voida muilla keinoin välttää. Kompensointia tarjoavia palveluja on lisäksi monia, ja niitä käyttävän tulee olla tarkkana, että palvelut todella täyttävät kompensoinnin kriteerit: lisäisyyden, pysyvyyden, mitattavuuden ja verifioinnin.
Päästöjen vähentäminen on siis kompensointia parempi vaihtoehto, mutta sekään ei pärjää vertailussa, jos päästöt voidaan kokonaan välttää. Esimerkiksi Valion tapauksessa päästöjä vähennetään tekemällä lannasta biokaasua. Tämä vaihe olisi kuitenkin kokonaan vältettävissä, jos lantaa ei syntyisi ollenkaan ja lehmien rehun viljelyyn käytetty peltopinta-ala hyödynnettäisiin suoraan ihmisravinnoksi kelpaavan viljan tuottamiseen. Samalla tavoin sähköautoilu vähentää liikenteen päästöjä, mutta ilmastokriisin ratkaisemiseksi ei riitä, että kaikki polttomoottoriautot korvataan sähköautoilla, vaan vaaditaan myös ajokilometrien kokonaismäärän vähentämistä ja korvaamista esimerkiksi julkisella liikenteellä.
Päästöjen välttäminen palauttaa meidät siis yleensä perustavanlaatuisten ja kipeää tekevien kysymysten ääreen: onko organisaatiomme osa ongelmaa vai sen ratkaisua? Todelliset päästövähennykset ja ympäristön kannalta kestävän toiminnan tason saavuttaminen vaatii valtaosalta yrityksiä merkittävää strategista suunnanmuutosta.
Nyt tiedämme, mitä omalla työpaikalla tulisi tehdä hiilineutraalin tulevaisuuden mahdollistamiseksi. Vaikka faktat ja numerot olisivat insinöörille selkeät, ei muutoksen aikaansaaminen ole usein kuitenkaan yhtä yksinkertaista. Blogisarjamme seuraavassa osassa käsittelemme sitä, miten jokainen työntekijä voi ajaa muutoksia ja vaikuttaa päätöksentekoon omalla työpaikallaan.